Ajankäytön hallintakin liittyy markkinasta oppimiseen

Ollaanpa sitten kotona, koulussa tai työelämässä - tekemisten suorittaminen ajoissa ja/tai sovittuna ajankohtana - on yksi vaikeimpia rasteja. ”Aikavarkaat” ovat alati taustalla vaaniva näkymätön voima, joka vastustamattomasti sieppaa sopivan saaliin, sen tullessa ulottuville. Se, että ennen aikavarkaat liikkuivat enimmäkseen omien korvien välissä ja muina kaksijalkaisina, oli jotenkin hallittavissa. Mutta nyt, digitalisaation valtaaman tietoyhteiskunnan myötä aikavarkaat ovat piiloutuneet biteiksi, milloin mihinkin viestintävälineeseen. Älypuhelin on aikavarkaille ”lottovoitto”. Käyttäjää hyödyntävä tarpeellinen tieto on ympäröity kymmenillä ja sadoilla ”aikavarastiedoilla”, joita on vaikea ohittaa. Pahimmillaan ”aikavarastietoon” harhautuminen voi viedä valtaosan päivittäisestä ruutuajasta. Käytän nykyisin tekoälyä useamman kerran viikossa. Siinäkin piilee mahdollisuus harhautumiseen. Ajankäytön kannalta. Mutta myös erittäin potentiaalinen mahdollisuus tehostaa ajankäyttöä.

Mistäpä sitten liikkeelle, jos ja kun omaa ajankäytön hallintaa pyrkii parantamaan.  Menen työelämän tontille, jossa pääsääntöisesti tapana on ansaita, antamalla sovittu ajanjakso vuorokaudesta työyhteisön ja mahdollisesti asiakkaitten käyttöön. Samat lainalaisuudet pätevät oletko työsuhteessa, toimessa tai yrittäjänä. Jossakin aikayksikössä (tunti, vuoro, päivä, viikko, vuosi jne.) on saatava jotain odotettua ja sovittua aikaiseksi. Ensimmäisenä kannattaa pysähtyä avoimin mielin pohtimaan, mitkä ovat työssä onnistumisen kannalta oikeita asioita/asiakokonaisuuksia. Vaikka tekisimme työn, kuinka hyvin tahansa ja tehokkaasti siitä ei ole lopputuloksen kannalta riittävää hyötyä, jos emme ole oikean asian parissa ja /tai huomioi yksittäiseen asiaan liittyvää ympäristöä. Ajatuksien selkiyttämiseksi otan muutaman esimerkin.

Tehdastyössä tekeminen kohdistuu helposti vain omaan (minimi)suoritukseen. Kuitenkin tekeminen liittyy laajaan prosessiin, jossa raakamateriaalia ilmaantuu toiseen päähän rakennusta ja toisesta päästä lähtee valmista tavaraa ulos. Se, että raakamateriaali on oikeaa ja oikeaan aikaan käytettävissä sekä valmis tuote saavuttaa sovitussa ajassa asiakkaan, vaatii oman hallintamanööverin. Oikea asia ei siis ole pelkästään oma työsuoritus vaan laajemman kokonaisuuden ymmärtäminen ja toimiminen niin, että lopullinen asiakas on tyytyväinen. Se tarkoittaa tehdassalissa mm. sitä, että huomioidaan edellisten ja seuraavien työvaiheitten tekijät. Työyhteisö on täynnä ”sisäisiä asiakkaita”. Lisäksi tekemiseen ja palveluun liittyy mielestäni aina kehitystehtävä. Voisiko tekemistäni kehittää paremmaksi itseni ja kokonaisuuden näkökulmasta? Itseasiassa kaikki tekeminen sisältää mahdollisuuden markkinasta oppimiseen.

Samanmoisen ”teenkö oikeita asioita” ajatuksen voi viedä vaikkapa lounasravintolaan. Tänään kävin kotihengettären kanssa ruokailemassa läheisessä ravintolassa. Koska olen yrityskonsulttina touhunnut yli 35 vuotta, yksi osa minussa herää henkiin. ”Tarkkailu” puoleltani – asiakkaana, alkaa heti. Miten kokonaisuutta hoidetaan? Miten tarjolla oleva valikoima on esillä. Miten ja millä ilmeellä kassahommat hoidetaan. Tunnetko itsesi tervetulleeksi. Sitten asettelut, pöydät, muut asiakkaat (muitten ruokailijoitten määrä, ilmeet ja esim. tyytyväinen puheensorina) ja henkilökunnan huomiot. Taas tänään meni kohdaltamme hyvin. Tunsin olevani huomioitu. Henkilökunta hymyili ja oli selvästi valmiina auttamaan. Oman tehtävänsä lisäksi he ymmärsivät kokonaisuuden. Ravintola pitäisi saada ”joka päivä” täyteen tyytyväisenä poistuvia asiakkaita. Meistä he ovat saaneet vakioasiakkaan. Kahteen vuoteen mahtuu vain yksi pettymys. Kerran hernekeitto mielestämme oli liian suolaista. Kysymällä löytyi selitys ja pahoittelut.